Kirjoittajasta

Tätä blogia pitää reilu kolmikymppinen äiti-ihminen, jonka muistissa olisi toivomisen varaa. Perheeseen kuuluu viisi touhukasta lasta ja niiden iskä. Ei-niin-vakavastiotettavaa jaarittelua koitan elävöittää muksuista napatuilla kuvilla. Invaasio on yhtä kuin taaperokaksoset, hunnit taasen edustavat perheemme 5-8-vuotiasta ikäpolvea.

Kysymyksiä tai kommentteja tai muuten vaan asiaa?

Lähetä meille sähköpostia osoitteeseen invaasiotulee@gmail.com. Invaasio huolehtii tietokoneenkulmien syönnistä kun äiti vastailee :)

Muistathan, että tämän blogin kuvat ja tekstit ovat minun omaisuuttani, ja niitä ei saa lainata ilman lupaani!

torstai 19. tammikuuta 2012

Fast food vs. gourmet


Fasari voitti.






Syy blogihiljaisuuteen on tietynlainen laiskuus- kun Invaasion kanssa puuhailee päivän, on ihana viettää iltahetki ilman riiviöiden tuhojen pohtimista. Nyt nimittäin ollaan ytimessä- kaikki aiempi oli pelkkää harjoittelua verrattuna tähän 1v 3kk maailmanvalloitukseen. Kaikki revitään, levitellään, avataan, suljetaan, puretaan, kuljetetaan, siirrellään, hakataan, pudotetaan, kumotaan TAI kaiken päällä istutaan, kiivetään, pyyhitään nenä, laitetaan muita tavaroita. Lisäksi Invaasio hajaantuu/ei hajaannu silloin kun syytä olisi. Varsinkin Jönssi käyttää "liimaudun äitiin, myös vessareissuilla"- taktiikkaa laskelmoidusti lähes koko ajan. Toisaalta, kun kädessä on puhelin tai isoveljeltä varastetut legot, hajaannutaan sukkelaan eri osoitteisiin.

Minin bravuuri on pipojen sovittelu, kenkien pukeminen. Nii-in, eipä olisi uskonut, että koon 22- jalassa pysyy koko asunnon läpi kulkiessa 43-koon catepillarit mutta nähty on. Samoin hiihtomonot on kova sana. Hoitotäti on ratkaissut myös siellä ilmenneen kenkä"pulman" laittamalla eteisestä kengät kassiin Minin sielläolon ajaksi. Minätyttö olen ottanut järeämmät aseet käyttöön- kengät säilötään meilläikean korkeissa vaatekomeroissa AINA!Voi vierasparkoja jotka eivät tätä sääntöä tiedä. Kerran jos toisenkin on etsitty kotiinpäin suuntaavien kavereiden jalkineita ympäri asuntoa.

Ruuanlaitosta on tullut venyvä käsite- nimittäin jos toinen jalka on yhden vetolaatikon edessä ja toinen toisellapuolen samassa tilassa, toinen käsi pitää ylempää vetolaatikko kiinni ja toisella sekoittaa kastiketta niin se jos mikä venyttää lihaksia- ja hermoja. Silti, kaikesta hermojen venymiseen liittyvästä harjoittelusta (kemiallisten aseiden pyörittely sormissa sillä välin kun toinen on pyllypyykillä, tavaroiden pudottelu vessanpönttöön, kännykän ja kaukosäätimien piilottaminen 100 krt/pvä) huolimatta olen edelleen hermoraunio useimmiten noin tunti töistä/hoidosta kotiinpaluun jälkeen, mutta siinä kohtaa onneksi termiittien iskä palaa kotiin.  Ehkä sitä hermoa pitää vielä venyttää, ja Invaasio varmasti mielellään auttaa. Mini buustaa öisinkin hermoharjoittelua valvomalla säntillisesti lähes joka yö 3.45-5.20, kiljahdellen tai 4.20-6.15 muuten vain kiukutellen. Kyllä se tästä, venyy venyy..









Ole näille nyt sitten vihainen. Ihania ja rakkaita ovat, joskin hyvin hyvin ehtiviä. Huomasin muuten, että blogini vanhat kirjoitukset ovat julkista riistaa, joten eipä se taida hyödyttää tätä salaisena pitää.

2 kommenttia:

  1. Missä välissä noille on kasvanut tukka?!

    En tunne blogspottia, mut löytysköhän jostain joku namiska, jolla sais myös ennen julkiset salaisiksi?

    VastaaPoista
  2. Jarna: etkö sä tiennyt että kuumelääkkeenä mainostettavat peräpuikot on oikeesti substralia?Katotaan tätä blogspottitouhua ku tuut käymään, okke?

    VastaaPoista