Pienten pieni serkku

Meidän pirpanat, ne rasittavat kiljujat ja huutajat taitavatkin olla kyllästyneitä vain toistensa seuraan, sillä pikkuserkku kun poikkesi meillä niin avot, johan oli mukavaa. Ikäeroa on noin kuukausi, ja meno sen mukaista. Sitä ennen kuvavirtaa vielä lisää, kun sain vihdoin kännykän ja läppärin synkkaamaan.

Mökillä päiväunilla. Minä koitin nukkua, höntit eivät. Jotain politikoidaan tässä kuvassa vahvasti, selvää en saanut mutta puhetta tuli.

Mitä ihmettä siellä takan päällä on?Mummun aarteita?

Särkänniemiessä käytiin myös. Pikkumies rohkea vetäisi yksin kierroksen possujunassa, raivarin kanssa pois ja myöhemmin uusiksi kierros. Isoveljet sanoivat, että  possujunassa ja Jönssissä on jotain samaa, mutta se joka toista haukkuu, sen napa ryskyy ja paukkuu, eikö niin?

Pikkumies rohkea kävi myös kaksi kierrosta yksin leppisjunassa...

Leikki piilosta ja touhusi. Ja mitä teki sisko?

 No, raivosi. Mini on "hivenen" ra-sit-ta-va!Tätä sanaa koitetaan opetella kovasti, minä siis opetan ja mini toteaa että hau hau. Neiti on hmm..napakalla luonteella varustettu lapsi. Rehellisyyden nimissä sanottava, että ei se koko Särkkiksen reissu rähinöidessä kulunut, mutta pikkuinen topakka neitimme pelkäsi jokaista laitetta minne koitettiin mennä, vaikka yleensä menee pää edellä vaikka minne. Jostain syystä mekaaniset vempeleet pelottivat. Hmm..mistähän kotiin saisi karusellin?

No niin ja siihen vierailuun. Tässä kaverukset ryhmäkuvassa. Jostain syystä en saanut kolmikkoa still-kuvaan ollenkaan. Vieraana ollut E Tallinnasta oli ainoa joka hokasi kameran merkityksen.

Yhteinen sävel. On ne ihania :)