Njam!
Invaasion lelut tulee tällä taktiikalla halvaksi jatkossa. Product placementista ei kyllä tällä kertaa maksettu.
Kotona huomattiin että kun kurkottaa oikein kovasti niin ylttää mm. minitomaattirasiaan, juustoon ja voipaketteihin. Äidin pikku apulaiset on kovin vikkeliä.
Päivän agendalla oli myös uutiskatsaus. Minin mielestä varsin mehukkaita mainoksia.
Luulitte tietenkin että päivä oli silkkaa auringonpaistetta?No, eipä ollut. Siksipä sinne Citariinkin mentiin että saataisiin enemmän kaikupohjaa huudolle, kotona katto on liian matalalla.
Oli kotona ihan kivojakin hetkiä (paitsi taka-alan henkilöllä).
Ja uusia taitojakin opittiin. Tai no, Jönssiveijari ei edes yrittänyt. On kaikenkaikkiaan vähemmän Pavlovin oppilas kuin Mini. Tästä voi vetää pienimuotoisen teoreeman siitä, että pään koko ei todellakaan korreloi älykkyyden kanssa. Minin 4 cm pienempi kupoli sisältää selvästi vikkelämmän ajatuksenjuoksun, ainakin toistaiseksi. Neiti kun osaa äännähtää "heehee" kun heiluttelee heit. Jönssi osaa huitoa, ja me osaamme kuvitella pojan heiluttavan heit.
Ehtiihän sitä. Nyt on tärkeämpääkin tekemistä, kuten maistella ja tutkia joka paikkaa.
Ja minä, niin..Tästä päivästä selvittiin melkomoisella suklaanmättämisellä. Se siitä suklaalakosta. Aamu alkoi ankeasti Jönssin ökätessä puuronsa päälleni, mutta kääntyi iloksi kun pääsin kampaamokäynnille YKSIN nauttimaan hiljaisuudesta. Niin ja olihan sekin kiva kun rakas mieheni siivoili ne yrjöt puolestani. Shoppailureissulla hain taas kaksosäidin survival packin, eli kasan korvatulppia. Laskutikku näyttää että 15 yötä on menty virallista valvontaa suorittaen. Tilastollisesti tämä saisi jo riittää mutta mitähän invaasio tuumaa?Silti, plussan puolelle mentiin shoppailuterapian ansiosta. Hunnit selvisivät päivästä uusien lelujen, kotitekoisen ruuan, ulkoilun ja lautapelien ansiosta varsin mukavasti. Invaasio tarvitsi jatkuvaa viihdytystä ja ison stagen jossa kiljua, ja niiden isukki kuulemma päiväunet. Ja kaikki saivat mitä kaipasivat, hyvä me!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti