Höntit syö pullaa

Kas kummaa, ei ole meidän pienimmäistenkään suut tuohesta. Tänään tehokaksikko kävi hoitotädin kanssa bussilla kevätretkellä. Mini kirkui meno-ja paluumatkan. Ei taida raukka tykätä julkisista? Illalla oltiin kuuntelemassa upeaa kuoroesitystä allekirjoittaneen työpaikalla. Höntit ansaitsivat pullansa, sillä kuuntelivat hipihiljaa ja paikoillaan noin puolen tunnin mittaisen shown. Milläs mä saisit kotiin 16-henkisen naiskuoron mahtumaan?

Menojalkaa vipatti

Se on kuulkaas semmoinen peli, että koko lauman roudaaminen aamuyhdeksästä iltaviiten ympäri maita ja mantuja, ja parin vieraan kahvittaminen tämän jälkeen (ja leipominen ennen sitä) on palkinnon arvoinen suoritus. Mies nauttii tuossa vieressä b-vitamiinia nestemäisenä, ja minä syön suklaata vilttiin kääriytyneenä. Oli tosi kiva päivä, ja Invaasio ei tuhonnut mitään, eikä edes pahemmin rasittanut kenenkään hermoja :)

Tässä vähän aamutunnelmia. Palikat ja autot, ne on nyt pop. Väki on ollut huolissaan Jönssin poskien kaventumisesta. Mielestäni syytä huoleen ei ole, se mikä poskista on lähtenyt on siirtynyt mahaan.

Käytiin ulkona syömässä. Hesellä, of course. Näin ison sakin kanssa jaksaa harvoin maksaa fine diningista. Mini ja Jönssi osasivat juoda pillimaitoa, ja saivat maistaa pari ranskistakin isommilta.

Välipalalle mentiin Tampereen museokeskus Vapriikkiin, joka on perhematkailukohde nro 1. Tarkoittaa siis, että me käydään siellä usein. Hyvä liikkua tuplarattailla, avulias henkilökunta, kivat näyttelyt. Perusnäyttelyistä suurin osa on sellaisia, että lapset on huomioitu myös. 

Nyt oli extraa lintunäyttely. Tässä kokeillaan miltä tuntuisi elellä pöntössä. Kivalta tuntui, kuulemma.

 Tässä kokeillaan livenä vihaisten lintujen ampumista. Jönssi oli täysin pitelemätön (ja juoksenteli pelialueella melko puuhakkaana keräilemässä lintusia ja possuja).

Isohunni ylettyi jo motskarin ohjaimiin. Perinteisten Pyynikin ajojen maastossa mennään.

Illalla oli tulossa vielä vieraita. Näppärä lapseni pyöräytti uudesta keittokirjastaan (Hellapoliisin lasten keittokirja) nakkirullat koko porukalle. Neitihunni taasen auttoi tekemään mustikkapiirakkapohjaa. Toiseksi vanhin hunni pääsi naapurin kanssa hiihtolenkille.

Onnihan se taas meillä poikkesi. Onni taitaa ottaa Jönssistä mallia kasvamisen suhteen- poika viime näkemältä pitänyt massakautta ja en meinannut jaksaa kantaa kaveria. Lisäksi meillä poikkesi iltakaffeella naapurista P, palauttaessaan toiseksi isoimman hunnin hiihtolenkiltä. Kiitos vieraille ja omalle sakille, oli kiva päivä. Niin ja kuvissa vilahtaakin meidän uudet rattaat, McLarenit. On hyvät pelit, suosittelen tämän päivän käytön jälkeen. Palaan vielä myöhemmin asiaan :D

Kohtaamisia maaseudulla

Ensitapaaminen potkukelkan kanssa. Tällä tyylillä tuossa punaisessa kelkassa vietiin allekirjoittaunutta yli 30 vuotta sitten!

                                  Sitten kohdattiin monta kivaa asiaa sisällä - tässä suklaata..

                                                                  Tässä mummu..

                                                      Ja tässä ihana serkkutyttö M.

Mummulasta suunnattiin tapaamaan sukulaisia. Tässä isotädin mies T, auttelee legojen kanssa.

Jep jep. T ja isotäti kuulemma ovat tottuneet siivoilemaan, tämän blogistin eli serkkuni lähes samanikäisen tyttären ansiosta taidot ovat kuulemma harjaantuneet.

Mukava päivä. Isot jäivät mummulaan hiihtolomaa aloittelemaan, ja palautuvat vasta keskiviikkona. Kuinkahan me Invaasion kanssa pärjätään?

Mummolassa jälleen

Joulutohinaa,ja ekaa kertaa pulkkailemassa. Vielä mahtui isoveljen kanssa samaan aikaan keinumaan,ja sai maistella piparitaikinaa kun sisko leipoi. Ulkona veti vakavaksi kaikkien isojen ihmisten tapaaminen,varsinkin kun niille tuli väittelyä kenen suvun näköä kukakin on. Omannäköisiä ollaan,sano.

Ruokaluhetki mummolassa

Kyllä hätä keinot keksii-fleecehuopa ja saunatakin vyö toimivat hyvin syöttötuolin korvikkeena!Ei tarvinnut ruokailla vuoronperään kuten aiemmin.

Lahes