Meinaan mökille tänään. On pakattu kahden yön reissua varten yksi Ikean kassillinen sälpettä ja sälää, sekä 4 repullista muuta roinaa. Miten ihmeessä sitä on ennenvanhaan selviydytty ilman noita Ikean tilaihmeitä?Meidän perheessä niitten avulla hoituu niin kauppareissut, varastointi, muutot, rakennussiivoukset kuin laivaleikitkin noin muutamia mahdollisia niksipirkkamaisia kohteita mainitakseni. Ikean sininiset alkavat vertautua vähän jesariin, jolla kekseliäästi korjasin rattaidemme kädensijan pehmusteen tässä männäpäivänä.
Mutta asiaan eli tähän päivää. Invaasio nukkui hyvin, ja selvästi eilinen täsmäisku on helpottanut suurinta tuhoamisvimmaa. Heti aamusta tielle osuneet kengät, paperit ja johdot saivat luonnollisesti kyytiä, samoin pikkuhunnien pehmolelut. Se on kuitenkin niin jokapäiväistä rutiinia ettei yöllä tarvinnut tehdä sotasuunnitelmia sen kummemmin. Äiti on ottanut tavaksi nauttia aamupalan ja sulloa invaasion lapsihäkkiin, mutta voi sitä häkkiä käyttää myös muuhun, kuten pikkuhunnit yllä olevassa kuvassa todistavat.
Hunneilla taasen on ollutkin juhlapäivä-joka alkoi heti aamukuudelta sen pohtimisella moneltako kaverit E ja V tulevat koko päiväksi kyläilemään, kuten oli sovittu. Kun kello vihdoin oli puoli 9, ja asiaa tiedusteltu noin 154 kertaa, pojat onneksi tulivat. Myös invaasio riemuitsi. Isoja poikia!Jee!Varsinkin Mini leikki ihastuneesti E:n kanssa. Taisi tunne olla molemminpuolinen. Kuulemma Mini on yhtä pieni kuin Potsi-serkku, terkut vaan Potsille!Oikeasti Potsi lienee noin 1kk ikäinen, mutta samanlaisia ne ovat kaikki tuon ikäisten mielestä.
Jotain uutta sentään tapahtui invaasionkin elämässä tänään-saanko esitellä uuden hyökkäystaktiikan "Naiset ensin tiedusteluretkelle ja hyökkäysvaunuilla perään". Noh, pientä strategiapalaveria tämän tiimoilta vielä odotettavissa, kuten kuvasarja kertoo. Jostain syystä Jönssin huomio kiinnittyi matkalla linnoituksen puolustusmekanismeihin, ja Mini joutui palaamaan hyökkäysreissulta tyhjin käsin. Odotan innolla päivää, kun isohunnin huoneesta lastataan kiesit täyteen pikkulegoja ja vetäydytään asemiin takaisin.
Osallisuus on ollut päivän sana(kyllä ne isot pojat on kiehtovia), ylläolevassa kuvassa osallistutaan parhaansa mukaisesti isohunnin ja tämän ystävän skeittaussuojien laittoon. Kuva kertoo myös mitä tapahtuu kun 7 muksua jättää laittamatta kenkänsä kaappiin. Taitaa siinä yhden äiti-ihmisenkin läpsyttimet olla.Tämä siis ei ollut poikkeuksellisesti invaasion aiheuttama tihutyö-joskin varmasti painavat mieleensä miten tämännäköistä jälkeä saisi itse syntymään jatkossa.
Summa summarum-invaasion päivä meni reteesti plussan puolelle, kemiallisten aseiden, leivän atomeiksi räjäyttämisen ja uuden sotastrategian yhteenlaskettu tuhovoima oli kuitenkin sen verran pieni.
Hunneilla päivä on mennyt niin touhukkaasti ettei muksuja ole paljon edes näkynyt.Ainoastaan toisiksi isoimman hunnin korvissa on taas ollut nakit, mutta lupasi pyhästi ottaa ne pois että huomenna kuuluisi taas paremmin..Ja minulla, niin, toistaiseksi edes suklaaterapiaa ei ole tarvittu. Äänenkäyttö on pysynyt normidesibeleissä, ainoa pulma on ollut sietämätön kuumuus joka ahistaa. Plussalle siis että napsahti mentiin tänäänkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti