Kirjoittajasta

Tätä blogia pitää reilu kolmikymppinen äiti-ihminen, jonka muistissa olisi toivomisen varaa. Perheeseen kuuluu viisi touhukasta lasta ja niiden iskä. Ei-niin-vakavastiotettavaa jaarittelua koitan elävöittää muksuista napatuilla kuvilla. Invaasio on yhtä kuin taaperokaksoset, hunnit taasen edustavat perheemme 5-8-vuotiasta ikäpolvea.

Kysymyksiä tai kommentteja tai muuten vaan asiaa?

Lähetä meille sähköpostia osoitteeseen invaasiotulee@gmail.com. Invaasio huolehtii tietokoneenkulmien syönnistä kun äiti vastailee :)

Muistathan, että tämän blogin kuvat ja tekstit ovat minun omaisuuttani, ja niitä ei saa lainata ilman lupaani!

perjantai 29. heinäkuuta 2011

Tekniikkaharjoituksia

Invaasio osaa näköjään ajatella seuraavaan siirtoon asti-yöllinen Turkmenistanilaisen kiljumiskidutuksen parituntinen harjoittelu sai toivotun tuloksen aikaiseksi (jonka tajusin liian myöhään). Päätettiin nimittäin heti aamusta suunnata mökille. Allekirjoittaneen tarkoituksena oli lepäillä ja kerätä voimia, mutta toisin kävi. Invaasio oli ovelalla ja kierolla tavalla höynäyttänyt vanhan äitiparan mökkireissulle, jotta päästäisiin tekemään tekniikkaharjoittelua tulevia iskuja varten. Aamu alkoi nimittäin semmoisella tohinalla että oksat pois. Tiedättekö sen telkkarimainoksen missä pikkuihminen vetää pöytäliinan astioineen päivineen alas ja mummu vaan taputtaa hyvä hyvä?Noh, Mini päätti kokeilla onnistuisiko sama temppu. Ei onnistunut, veti liian hitaasti. Kukkamaljakko ja kynttilä good bye. Mummukaan ei taputtanut. Ehkä ensi kerralla onnistuu paremmin. Te, joilla on pöytäliinat ja tilaa treenata, voitte ottaa yhteyttä Miniin kommenttikentän kautta. Samoin te, joilla hyttysverhot kaipaavat puhdistusta, voitte ottaa yhteyksiä Jönssiin kommenttikentän kautta. Mökillä olevat on tehoputsattu tänään.

Tässä kuvasatoa, ehdin kuitenkin valitettavasti taltioida n. 20% päivän harjoitteista, sillä samaan aikaan toteutettu hajaannutaan-komento pisti vipinää kaikkien kinttuihin.
Jos syö n. 30 palaa naistenlehteä, tuleeko vatsavaivoja?
Tällä tavoin tavoitat isovanhempasi hetkessä. Tulipa samalla todistettua että käkikello ON hyvin ruuvattu seinään.
Tarkistetaan kytkennät savun hälvettyä



Näin jätät puumerkkisi pinnoitettuun puuhun. Yllättävän toimiva keino, toim. huom.
"Äiti katos mitä täällä on?"
"Hehe, et huomannu että avasin samaan aikaan laatikon. Aika hyvä harhautus, eikö?"


Harvinaisempaa kuvasatoa Turkmenistanilaisesta kiljuntakidutuksesta. Tätä ei vieraat yleensä näe.


Tässä kohtaa päivää mukaan astui onneksi ystäväni E, jolla on jonkinmoista kokemusta invaasiudesta, itsekin kaksonen kun on. Meidän invaasiokin alkoi rauhoittua, ja saatiin jopa tovi juteltua rauhassa. Toisaalta "jos äiti poistuu yli 2 m päähän niin huudan lujaa"- tekniikka tuli myös testattua. Itse aloin olla hieman väsynyt iltaa kohti mentäessä, ja päätettiin tehdä siirtymä kotiin. Jönssi-veijari, jota kielsin moneen kertaan tekemästä sitä sun tätä, summasi päivän klassikkotekniikalla:

"En se mä ollut, se oli TOI"


Päivästä selviämiseen invaasiolla kului kasa vaippoja, purkkiruokia ja muutama lehti. Hunnit taas selvisivät perinteisellä uimisella, syömisellä ja herkuttelulla, ja toisiksi isoin hunni päätti jäädä koko viikonlopuksi mummun kanssa mökille. Kaksi muuta taas päätti pelata pleikkaa, ja invaasio pääsikin vielä kotona tekemään muutaman tuhoiskun:

Omasta päivästäni selvisin väsyneenä, mutta suht positiivisella mielellä. En olisi selvinnyt ilman juttutuokiota E:n kanssa, enkä varsinkaan ilman tuliaissuklaita (hei vähäks söin koko pussillisen :), lisäksi tarvitsin noin pari tuntia rauhaisaa nettisurffailuaikaa. Tätä kirjoittaessa päivän kokonaissaldo on jo komeasti plussalla, vaikka päiväuniaikaan olin hieman eri mieltä. Nyt tulpat korviin ja unta kupoliin aamuun asti..

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti