Voi itku!

Päivä oli kokonaisuudessaan taas varsin touhukas ja desibelit kaakossa. Invaasio oli ekaa kertaa hetken hoidossa A:n luona naapurissa, jossa kokeiltiin triplahuutoa lapsiportin takaa. Kuulemma vessareissu sujui A:n äidiltä varsin ripeästi tämän ansiosta. Sitten ulkoiltiin kunnes iski kiukku ja desibelit nousivat taas, nukuttiin 1,5h (paitsi allekirjoittanut), poikettiin hunnien päiväkodissa tsekkaamassa tilanne (ja juuri kun tarhantäti pääsi sanomasta että nämäpäs on rauhallisia niin kajautettiin oikein mahdollisimman riitasointuinen duetto). Loppupäivä kiukuteltiin kotona. Jahans, tätä kirjoittaessa Mini selvästi aistii että itkemisestä puhutaan ja pistää porua sängynpohjalta. Jostain syystä KOKO iltapäivä on ollut yhtä kiukkua. Ja jalassa roikkumista. Ja peräkanaa konttaamista ja huutamista. Ja soolona huutamista ja duokarjumista. Omassa huoneessa huutamista, kylppärissä huutamista ja keittiössä huutamista. Ai niin, kävihän ne eteisessäkin karjumassa. On huudettu äidin sylissä yksin ja yhdessä, lapsihäkissä kuorona ja syöttötuoleissa. Varsin rattoisa soundi oikeastaan kun molemmat tavoittelee samaa äänen tasoa huutaessaan. Kuvia en ole saanut otetuksi kuin pari, ja nekin sen ainoan viisiminuuttisen ajalta jolloin oli ihana rauha maassa. Jönssi löysi bataatin, ja huuto alkoi uudestaan kuvan ottamisen jälkeen kun bataatti joutui takavarikkoon. Siitä sai kummasti nykerrettyä niillä neljällä hampaallakin aika isoja paloja. Näihin iloisiin kuviin on kuitenkin hyvä lopettaa. Ihaniahan nuo ovat, varsinkin kun ovat hiljaa :)

Ps. Libero EI sponsoroi meitä vaikka niin saattaisi kuvien perusteella luulla.Meillä on sisällä melko lämmin, joten kotioloissa mennään pelkillä vaipoilla. Koitan jatkossa napsia myös vähän säädyllisempiä otoksia nähtäväksi.