Tuplatuplat

Allekirjoittaneella oli Invaasiovapaa aamu, ja nukkua pussuttelin klo 9.38 asti. Klo 9.45 oli lähtö pihakirppistelemään, ja komeasti ehdin. Onneksi pipot on muotia nykyään ja illalla tuli syötyä tukeva iltapala.

Invaasion aamu sujui kuulemma hyvin, normaaleissa puuhissa sitä sun tätä kuljetellen ja ovia availlen. Iltapäivällä koitti riemun paikka kun kylään saatiin pikkuserkut, joista 2/3 on kaksoset. Näitten ihanien tuplien äidiltä, serkultani, ollaan saatu paljon vertaistukea ja ihan konkreettista apua tavaroiden ja vaatteiden muodossa. Kuvassa näkyvä lapsihäkkikin löytyi serkkuni kautta.

Voi että oli hauskaa istua porukalla leikkikehässä ja touhuilla. Invaasio oli todella hyväntuulinen ja pirteä koko vierailun ajan, eikä jaksanut tehdä mitään ylimääräisiä temppuja. Ehkä tämä kostautuu huomenna?

A:ta oli jo kova ikävä, ja puolen puiston läpi piti kontata kaveria pussaamaan. Jönssi on pusumiehiä.

Mini keskittyi miettimään miten kärry liikkuisi ilman että sitä työntää.

Hyvää alkavaa viikkoa kaikille!Jos keksitte millä vuorokauteen saisi lisää tunteja, että ehtisi tehdä kaiken mitä pitäisi, niin kertokaa ihmeessä!

Invaasion ystäviä ja muuta mukavaa

Tervehdys taas!Tänään vihdoin postipate toi uuden USB-piuhan, jolla saa kuvat näppärämmin koneelle, ja jaksaa blogata. Edelleen on täysi mysteeri minne Invaasio piuhan hukkasi, mutta hatunnoston arvoinen suoritus kyllä noin kätkemismielessä. Tässä parin päivän kuvasatoa.

Isosiskon kanssa lenkillä. Sisko nauttii viimeisistä lomapäivistä ennen päiväkotirumban alkua syyskuussa. Eskarilainen on jo eskarissa ja koululainen koulussa, ja kohta enää Invaasio ja äiti liikenteessä, eikä niin kauaa aamuisin mekään, nimittäin työhön paluu siintää edessä. Siitä myöhemmin lisää.

Mini avustaa kirpputoriprojektissa. Minä taittelen, Mini levittelee.

Mini sai eilen mieluisan vieraan kuten kuvasta näkyy. Kummitustäti poikkesi pitkästä aikaa, ja kyllä oli riemukasta. Kummitustäti jaksaa aina leikkiä ja auttaa. On se kiva täti.

Näin iloisella mielellä oltiin tapaamassa tulevaa hoitotätiä hoidonsuunnittelupalaverissa. 12.9 alkaa perhepäivähoito, joten vielä on aikaa hioa parhaat jekut toimintakuntoon. Onneksi mobilisoitava lapsihäkki on helppo kuljettaa myös hoitopaikalle.

Jönssillä kävi myös paras ystävä (ellei A:ta lasketa) eli Jarna. Ensin tosin piti kiukutella ja kostaa se, että Jarna kehtasi tässä välissä pitää kesäloman ja mennä naimisiin ja olla vierailematta, mutta ne pikkuseikat unohdettiin pian kun löytyi yhteinen sävel ruuan äärestä.

Näin!Njam!Jarna osaa..

..tai sitten ei :D Miten tässä näin pääsi käymään?

Ruuan jälkeen happihypeltiin. Kirjaimellisesti. Jönsseli tippui keinusta ja Mini hyppi muuten vaan. Mukana tietenkin A.

Heippa kaveri, pakko mennä kotiin hommiin.

Ensin avataan telkkari, ja asustaudutaan. Allekirjoittaneen sydäntä lämmitti muotitietoinen tytär, joka osasi ihan itse kietoa huivin olkapäille varsin tyylikkäästi.

Niin ne hommat. Hunnineidin sukkakori piti järjestellä, ja tarkastaa että kori on varmasti ehjä. Olihan se onneksi. Päivän urakointi oli suht valmis, ja kun puurot oli hierottu päähän iltapalalla, niin suihkun kautta päästiin nukkumaan. Itse olen kuullut, että kananmuna tai olut tekee hiuksille hyvää, mutta Invaasio on kokeillut nyt monena iltana puuroa. Pehmeät silkohapset silläkin tuntuu tulevan. Pitäisikö itsekin kokeilla?

Puistoilua ja taas kerran puistoilua. Sekä vähän lihaskuntoharjoittelua kotona.

Tätä kirjoittaessa karehtii aikamoinen virne naamalla, nimittäin onnistuin saamaan kuvat tänne blogiin ilman hukassa olevaa usb-piuhaa. Älkää kysykö miten, jotenkin vain sähköpostin ja verkkoalbumeiden kautta. Tai jotain. Tänään oli muutenkin tosi kiva päivä, nähtiin kavereita, ulkoiltiin ja nautittiin lämmöstä. Selvitinpä syyn Minin kiukkuisuuteenkin- neidillä pilkotti seitsemäs hammas! Mutta päivän tapahtumiin:

Kiitos vaan expertille, eli 2-vuotiaiden kaksosten äidille M:lle näin professionaalista avusta keinumisen suhteen. Muksut kikatteli innoissan.

Sitä ennen oltiin toki nautittu maittava aamupala hiekkiksella.

Ja leikitty kavereiden kanssa. Mini pitää varsin hyvin puoliaan poikasakissakin. Kiitos visiitistä N! Naapurin A kuuluu jo "kalustoon" kun nähdään miltei päivittäin.

Ennen uloslähtöä oli tehty hieman hauiksen vahvistamisliikettä kotosalla...

..sekä vahvistettu selkää ja jalkoka nousten ylös alas monta kertaa, kantaen erikokoisia painoja käsissä.

Eilen poikettiin serkkulikkoja moikkaamassa, ja jösses mikä pallo siellä oli!Kaksissa tuumin sitä pyöriteltiin kuin Pölösen elokuvassa konsanaan.

Ja arvatkaas kuka ei ole syönyt suklaata kohta viikkoon (tarkemmat voi laskea täältä montako päivää on mennyt). Syy on yksinkertainen, kotona ei ole suklaata jota syödä. Mutta älkäähän olko huolissanne, otan vahingon takaisin viikonloppuna. Allekirjoittaneella kun siintää tähtäimessa perinteikäs ja arvonsa tuntevien matkanjärjestäjien kotimaanmatkailu- matka. Terkkuja vaan järjestäjille että kapsäkit on pakattu ja pian ollaan kohteessa! Yksi yö poissa kotoa, pitkästä aikaa. Mutta hyshys-Invaasiolle ei kerrota vielä, ettei vaan tule mutkia matkaan.

Ants in the pants

Eilisen kiukuttelu jatkui Minillä tänään, mutta vain sisätiloissa. Siksi ulkoilimmekin paljon. Kuumetta ei enää Invaasiolla ollut, onneksi tauti talttui päivässä kuten hunneilla. Jostain syystä kuitenkin kiukku ja tappelu tulivat jälkitauteina muille paitsi isohunnille ja Jönsselille.

Hiekka- tuo elämän eliksiiri. Ei ihme että poika painaa lähemmäs 12 kg.

Tämä kuva piti ottaa, koska siinä lienee päivän ainoa sopuisa hetki pikkuhunnien kesken.

Lapsestani tulee isona vampyyri, se teroittaa hampaita jo siihen malliin.

Niin se otsikon tapaus. Ihmettelinkin, miksi Mini jaksoi niin kauan rauhassa istua keinun alla. Muurahaisia oli huppua myöten.

Taittopatjan käyttöohje hukassa?

Lisäulkoilua iltapäivällä. Sitä samaa. Puistossa oleskelu alkaa allekirjoittaneelle riittää tällä 8 vuoden kokemuksella.

Päivä oli raastava. Mini ei nukkunut yöllä kunnolla, ei päivällä kunnolla, ei tykännyt olla sylissä eikä lattialla. Ulkona sentään pärjättiin ilman korvatulppia. Salmiakki tuntuu onneksi ajavan suklaan asian hermojen lepuuttajana iltapuhteella, joten hermonrippeet ovat vielä joillakin säikeillä kiinni. Jönssi oli toisaalta super-aurinkoinen koko päivän, joten se paikkasi onneksi kiukun keskiarvoa.

Huomenna on PAKKO olla hiljaisempi päivä, eihän tätä voi ikuisuuksia jatkua?!Tai no, hunnineiti huusi vuoden kaiken hereilläoloaikansa joten ehkä meidän perheen naiset vain ovat kiukkuisia, minä ainakin tunnustan olevani satunnaisesti. Mieheltä voi kysyä kumminpäin suhdeluku 30/70 menee :D

Uusia kavereita!

Tänään oli varsin touhukas päivä.

Aamulla rakennettiin majaa..

..ja ulkoiltiin äidin kaverin M:n kanssa uudessa puistossa, jossa kepit tosin maistuivat samalta kuin muuallakin.

Unien jälkeen mentiin ulos odottamaan uutta kaveria, ja odotellessa korjattiin velipojan pyörää.

Ja katsokaas kuka tuli!Nasu! Nasun elämää ollaan seurailtu jo pitkään virtuaalisesti, mutta Minin ilme kertoo kaiken: livenä oli ehdottoman mukava tavata. Nasu sulautui joukkoon niin ulkoisesti kuin henkisestikin- Turkmenistanilainen kiljuntakidutus soi sulosävelin kolmesta kurkusta. Nasu ei edes pelästynyt Invaasion temppuja, joista pettyneenä kaksikko päätti jakaa parhaat oppinsa. Kengät maistuivat tosi hyvältä koko porukan mielestä.

Mini - pikku kulinaristi- tunnistaa laadun ja nautinnollisesti syventyi harvinaiseen herkkuun (Helin Swedish Hasbeensit, kiitosta vaan makuelämyksestä!!)

Näin riemullisesti jatkettiin Nasun vierailun fiiliksissä normaali-invaasiot illalla.

Kiitos Heli ja Nasu (http://www.nasunasu.com/)

Nähdään taas pian uudelleen!

Invaasio on avulias

Aamulla auttamiskohteena pyykkitouhut ja vaipparoskiksen tyhjennys.

"Hei sinä pieni isopäinen poika, menes siitä auttamasta"

Ensimmäinen automies meidän katraasta!

"Äiti tuu ettiin" (huomatkaa Minin lunki nojailu samaan aikaan toisaalla)

Päivän perinteinen tervehdys.

Kotona autettiin pientavaroiden etsimisessä. Koska Invaasiolla ei ole taskuja housuissa, mm. nämä jemmattiin poskiin.

Näin käy jos kiskoo 30 kertaa hatun päästään. Obelix-mallin housuista on joku hyöty liikenteessä.

Iltapuhteiksi vielä järkättiin porukalla äidin rahapussi.

Voi että oli mukava päivä!Osa hunneista on kuumeen kourissa, onneksi tämä eka tauti näyttäisi olevan nopeasti ohimenevää sorttia. Invaasio ulkoili ennen ja jälkeen unien kun säät taas suosivat, ja totesimme asuinalueemme maaperän erittäin hedelmälliseksi-puistossa oli kolmet kaksoset yhtä aikaa iltapäivällä!

Allekirjoittanut valmisteli huomisia esikoisen 8-vuotissynttäreitä ja söi kuormasta. Nyt on ähky ja väsynyt olo, jonka parantaa vain annos jenkkiläistä rikossaippuaa. Öitä!