Sairastupaa 2

No nih. Tulihan se neiti-ihminenkin kipeäksi. 38,5 koko päivän.

Velipoika sairasti eilen karhunpennun tyylillä ja vietti päivän mamman kainalossa. Tämä tyttö taas ei malttanut oikein levähtää. (Huomioikaa mutten lääkeruiskun oikeaoppinen loppusijoituspaikka.)

Tänään oli kovat piipussa:Turkmenistanin opit otettiin 101-prosenttisesti käyttöön. Meillä ei juurikaan hiljaisia hetkiä ollut. Neiti siis sairasti äänekkäästi hilluen.

No, tämä kaveri oli sitten itse aurinko. Pieni pullea poika hihitteli omille vitseilleen ja harjoitteli seisomaan ilman tukea. Tanssimistakin kokeili hunnien toimiessa dj:na.

Päivähän oli mitä rasittavin, oikeasti. Syödä natustin jo eilen kaikki suklaat joten tänään joutui tyytymään salmiakkiin. Ynnä noutokebabbiin. Onneksi tämä päivä on käytännössä jo eilinen, jess!

Ps.Jönsseli muuten haluaa lähettää juuri naimisiin menneelle ystävälleen terkkuja näin blogin välityksellä ja yhden märän kuolapusun!Onnea rouva J. A!Ja hei, älä huoli-ei teidän tulevalla lapsella VOI olla r-vikaa :D

Sairastupa

Että näin. Kaverilla kuumetta 39. Koko päivän. Edes kirjan natustelua jaksanut tehdä paitsi aamulla. Sylittelyä ja parvekkeella oloa ja nukkumista=Jönsselin päivä.

Samaan aikaan toisaalla kerättiin äidin huomiota moninaisilla tavoilla. Onneksi on viikonloppu ja iskäkin apukäsinä paikalla!

Käsistä puheenollen, eiliseltä taisi unohtua tämä kuva. Katsokaa mitä meidän taitava 11-kuinen osaa!!Taputtaa!Maailman seitsemäs ihme meidän perheen mielestä, ja neidin omastakin.

Ensi yöstä lienee tulossa vähäuninen, joten pidemmittä jorinoitta: toivottavasti TE olette edes terveenä!Tätä kirjoittaessa mittasin nimittäin myös Miniltä 38 astetta kuumetta. Hunnit ovat onneksi jo kuumeensa kuumeilleet männäviikoilla. Heillä tauti talttui päivässä, katsotaanpa miten invaasion käy.

Uusia kavereita!

Tänään oli varsin touhukas päivä.

Aamulla rakennettiin majaa..

..ja ulkoiltiin äidin kaverin M:n kanssa uudessa puistossa, jossa kepit tosin maistuivat samalta kuin muuallakin.

Unien jälkeen mentiin ulos odottamaan uutta kaveria, ja odotellessa korjattiin velipojan pyörää.

Ja katsokaas kuka tuli!Nasu! Nasun elämää ollaan seurailtu jo pitkään virtuaalisesti, mutta Minin ilme kertoo kaiken: livenä oli ehdottoman mukava tavata. Nasu sulautui joukkoon niin ulkoisesti kuin henkisestikin- Turkmenistanilainen kiljuntakidutus soi sulosävelin kolmesta kurkusta. Nasu ei edes pelästynyt Invaasion temppuja, joista pettyneenä kaksikko päätti jakaa parhaat oppinsa. Kengät maistuivat tosi hyvältä koko porukan mielestä.

Mini - pikku kulinaristi- tunnistaa laadun ja nautinnollisesti syventyi harvinaiseen herkkuun (Helin Swedish Hasbeensit, kiitosta vaan makuelämyksestä!!)

Näin riemullisesti jatkettiin Nasun vierailun fiiliksissä normaali-invaasiot illalla.

Kiitos Heli ja Nasu (http://www.nasunasu.com/)

Nähdään taas pian uudelleen!

Uudet apajat

Huomenta äiti!Voiko ihanammin aamu enää alkaa :) (No, realismi kehiin. Ennen kuvan ottoa on jo 1,5h tehty pesua, pukemista, syöttämistä, pyykkäämistä, ruokaa ja tiskeihin liittyviä toimenpiteitä.) Mutta noin haaveena olisi tämä: puhdas ja syötetty lapsi herättämässä.

Uusi nurtsipaikka, uudet ja erilaiset kivet. Minin suussa rouhea etelärinteinen maku, josta voisi tunnistaa myös hivenen asfaltin vivahdetta. Jönsselillä tiukka ja ytimekäs, hieman sammalinen jälkimaku.

Vähän kaipaisi hienosäätöä vielä nukenvaunuihin kurottelu.

Pallo löytyi jo helpommin.

A kävi esittelemässä taitojaan, kaveri kävelee ja tanssi ja osaa kiipeilläkin jo. Invaasio kateellisena katseli maan tasalta tätä ihmemiestä.

Klassinen otos Invaasion kontaktoinnista: "mun- eikun mun- (huutoa)- munpas".

Päivä oli tehokas, isohunni juhli kahdeksanvuotisiaan (ja kyllä- isoista pojista lähtee iso ääni!). Juhlat olivat kyllä varsin onnistuneet, kelpo kavereitahan nuo olivat vaikkakin Minin makuun hitusen kovaäänisiä. Pikkuhunnit ovat olleet Invaasion opissa ja tekivät ryöstöretken synttärisankarin karkkikulholle ennen synttäreitä, tehden ison loven sankarin eväisiin. Onneksi allekirjoittanut pitää karkkijemmaa, ja kemut eivät kaatuneet varkaiden tekosien ansiosta.

Nyt edessä on enää Invaasion kemut syyskuussa. Mitähän silloin keksisi?

Invaasio on avulias

Aamulla auttamiskohteena pyykkitouhut ja vaipparoskiksen tyhjennys.

"Hei sinä pieni isopäinen poika, menes siitä auttamasta"

Ensimmäinen automies meidän katraasta!

"Äiti tuu ettiin" (huomatkaa Minin lunki nojailu samaan aikaan toisaalla)

Päivän perinteinen tervehdys.

Kotona autettiin pientavaroiden etsimisessä. Koska Invaasiolla ei ole taskuja housuissa, mm. nämä jemmattiin poskiin.

Näin käy jos kiskoo 30 kertaa hatun päästään. Obelix-mallin housuista on joku hyöty liikenteessä.

Iltapuhteiksi vielä järkättiin porukalla äidin rahapussi.

Voi että oli mukava päivä!Osa hunneista on kuumeen kourissa, onneksi tämä eka tauti näyttäisi olevan nopeasti ohimenevää sorttia. Invaasio ulkoili ennen ja jälkeen unien kun säät taas suosivat, ja totesimme asuinalueemme maaperän erittäin hedelmälliseksi-puistossa oli kolmet kaksoset yhtä aikaa iltapäivällä!

Allekirjoittanut valmisteli huomisia esikoisen 8-vuotissynttäreitä ja söi kuormasta. Nyt on ähky ja väsynyt olo, jonka parantaa vain annos jenkkiläistä rikossaippuaa. Öitä!

Ne leikkii sittenkin!

Jo päivänä muutamana olen varovaisesti uskaltanut ajatella että Invaasio alkaa oppia keskenään leikkimisen jaloa taitoa. (Jess, kohta niitä ei siis tarvitse enää viihdyttää!!) Tänään sain taas vahvistusta ajatukselle, ja muutaman kuvankin todisteeksi. Ensin kuitenkin ulkoiltiin kuten joka aamu.

Salainen agentti Maxwell "Jönsseli" Smart

Isosisko jeesaa hammaskivien poistossa.

Raivon kehittyminen part 1.

Nälkähän siinä raivotessa tuli. Talk-murut toimivat korvatulppien tavoin, mutta sisäisesti annosteltuna ja ruuanlaittorauha on taattu.

Tässä sitä leikki-osastoa part 1,

Tässä sekä leikki-osastoa part 2 että raivon kehittyminen part 2. Neiti on NIIN tullut isosiskoonsa, raivon kehittyminen vaatii yleensä vain nanosekunnin eikä neljän kuvan sarjaa kuten ylempänä.

Päivä oli mukava. Juhlittiin hunnineidin 5-vuotisia kavereiden kanssa, ja lahjoja tuli kuin jouluna konsanaan. Lisäksi vuodessa on tapahtunut merkittävä laadunparannus nelivuotiaisiin nähden- nämä fiksut ja filmaattiset viisivuotiaat kaverukset käyttäytyivät täysin riehumatta ja sulassa sovussa leikkien. Kyllä kannattaa siis odotella viiden vuoden merkkipaalua!

Isommalla hunnilla oli myös "merkkipäivä"- hän sai katsoa kauan odottamansa Harry Potter 2-elokuvan. Kirjat poika luki kesäpuhteenaan, ja sovittiin että kaksi ekaa rainaa saa katsoa vaikka onkin alaikäinen elokuvatarkastamon mielestä. Kyllä oli iloinen pieni mies nukkumaan mennessä!

Itse tässä odottelen että mies saa lempitelkkarisarjani ruudulle heti kun bloggaus on tehty, ja koska maailmakin parantui taas A:n äidin kanssa 1,5 h kävelylenkillä niin puoli levyä suklaata otetaan kaveriksi telkkaria katsomaan. Herkullista tiistai-iltaa kaikille!