Sadepäivän tohinat

Kun herää ajoissa (7 maissa) ehtii jo puoli 9 puistoon.

Ja kun puistossa n. tunnin päästä tulee tylsää ja ääniefektejä kokeillaan eri taajuuksilla, ehtii vielä kirppikselle. Edes tumput eivät estä Invaasiota yrittämästä. Punainen tuoli ei onneksi mahtunut taskuun, vaan jäi sinne.

Kotona Jönssi leikki lempilelullaan, eli nukkekodilla hunnineidin kanssa.

Mini on lukenut taaperokärryn käyttöohjeet huonosti.

Jönssi auttelee mammaa pyykkien kanssa (joita btw meillä riittää. Minimi on 2 koneellista päivässä.)

Noin, vielä viimeiset ohjelmavalinnat ja eikun pyörimään!

Samaan aikaan Mini tarkisti, että potta on varmasti puhdas ja vessapaperia riittävästi.

Kun fasiliteetit ovat kunnossa, voi aloittaa urakoinnin.

Tämä on taas sarjassamme "pieni askel yhteiskunnalle mutta suuri allekirjoittaneelle" -eli tuplat ovat tässä oikeastaan ekaa kertaa potalla. En ole jaksanut olla aktiivinen pottaharjoitteiden kanssa, ja sen huomaa. Hauskaa istumista n. puoli minuuttia, jonka jälkeen kammettiin pystyyn, lähdettiin eri suuntiin ja kun vihdoin oli vaipat saatu päälle niin paineltiin kakkaamaan naulakon alle. Mikäs siinä sitten, onneksi iskä tuli sopivasti kotiin hoitamaan jälkityöt.

Invaasion ystäviä ja muuta mukavaa

Tervehdys taas!Tänään vihdoin postipate toi uuden USB-piuhan, jolla saa kuvat näppärämmin koneelle, ja jaksaa blogata. Edelleen on täysi mysteeri minne Invaasio piuhan hukkasi, mutta hatunnoston arvoinen suoritus kyllä noin kätkemismielessä. Tässä parin päivän kuvasatoa.

Isosiskon kanssa lenkillä. Sisko nauttii viimeisistä lomapäivistä ennen päiväkotirumban alkua syyskuussa. Eskarilainen on jo eskarissa ja koululainen koulussa, ja kohta enää Invaasio ja äiti liikenteessä, eikä niin kauaa aamuisin mekään, nimittäin työhön paluu siintää edessä. Siitä myöhemmin lisää.

Mini avustaa kirpputoriprojektissa. Minä taittelen, Mini levittelee.

Mini sai eilen mieluisan vieraan kuten kuvasta näkyy. Kummitustäti poikkesi pitkästä aikaa, ja kyllä oli riemukasta. Kummitustäti jaksaa aina leikkiä ja auttaa. On se kiva täti.

Näin iloisella mielellä oltiin tapaamassa tulevaa hoitotätiä hoidonsuunnittelupalaverissa. 12.9 alkaa perhepäivähoito, joten vielä on aikaa hioa parhaat jekut toimintakuntoon. Onneksi mobilisoitava lapsihäkki on helppo kuljettaa myös hoitopaikalle.

Jönssillä kävi myös paras ystävä (ellei A:ta lasketa) eli Jarna. Ensin tosin piti kiukutella ja kostaa se, että Jarna kehtasi tässä välissä pitää kesäloman ja mennä naimisiin ja olla vierailematta, mutta ne pikkuseikat unohdettiin pian kun löytyi yhteinen sävel ruuan äärestä.

Näin!Njam!Jarna osaa..

..tai sitten ei :D Miten tässä näin pääsi käymään?

Ruuan jälkeen happihypeltiin. Kirjaimellisesti. Jönsseli tippui keinusta ja Mini hyppi muuten vaan. Mukana tietenkin A.

Heippa kaveri, pakko mennä kotiin hommiin.

Ensin avataan telkkari, ja asustaudutaan. Allekirjoittaneen sydäntä lämmitti muotitietoinen tytär, joka osasi ihan itse kietoa huivin olkapäille varsin tyylikkäästi.

Niin ne hommat. Hunnineidin sukkakori piti järjestellä, ja tarkastaa että kori on varmasti ehjä. Olihan se onneksi. Päivän urakointi oli suht valmis, ja kun puurot oli hierottu päähän iltapalalla, niin suihkun kautta päästiin nukkumaan. Itse olen kuullut, että kananmuna tai olut tekee hiuksille hyvää, mutta Invaasio on kokeillut nyt monena iltana puuroa. Pehmeät silkohapset silläkin tuntuu tulevan. Pitäisikö itsekin kokeilla?

Invaasio on tour 2

Tervehdys!Reissu meni mainiosti, ja loma teki terää. Tosin hieman hämmentävää oli nähdä ja ennenkaikkea kuulla taas siivu suomalaista humalakulttuuria, varsinkin kun itse meni sivistyneesti nukkumaan klo12. Väki piti aikamoista metakkaa kadulla hotellin alapuolella, mutta onneksi Invaasio on opettanut korvatulppien käyttämisen jalon taidon ja tämä mutsi nukkui suht hyvin, toisin kuin kanssasisarensa matkalla.

Täällä me siis olimme. Kuka tunnistaa?No, Hämeen linnahan se siellä siintää. Ja tosiaankin oltiin sitten koko porukka vankilamuseo- ja linnaturneella, perhe haki äidin kotiin ja yhdessä kierrettiin nähtävyyksiä.

Aikuiset olivat edellisiltana kuunnelleet Tomppaa (terkkuja vaan Tompalle ja laulajalle!!), mutta Mini kuunteli taas korva tarkkana Gurujen ohjeita. Tämä oli juhlahetki, Gurut olivat yhtä aikaa paikalla jakamassa parhaat vinkit.

Mikäs se siellä vilahti?Minihän se, ei meinannut äiti perässä pysyä. Gurut ja Mini olivat suunnitelleet tempauksen, sillä sydän kylmänä perässä juossut äiti sai vastaansa viereisessä huoneessa odotelleet pitkänlinjan asiantuntijat.

Linnassa oli paljon nähtävää ja koettavaa, maisteltavaa ja efektien testausta. Turkmenialainen kiljuntakidutuskin sai aivan uusia ulottuvuuksia isossa linnansalissa!Allekirjoittanutta huvitti suuresti Jönssin lukuisat yritykset nuolla ja ottaa kiviä vitriineistä, ja aina se lasi vaan oli edessä. Anteeksi vain siivoojat, ei voinut vastustaa kiusausta, yleensä kun Invaasio kiusaa minua :)

Uni uuvutti väsyneet reissaajat kotimatkalla. Oli kyllä kerrassaan mukava reissu. Allekirjoittanut oli kaivannut ystävien seuraa, hyvää ruokaa rauhassa syötynä ja öistä kävelyä kaupungin sykkeessä (noh, Hämeenlinnan sykkeestä tosin voidaan olla montaa mieltä, mutta kuitenkin). Lisäksi todettakoon, että Hämeenlinnassa on kivoja kirppareita, ja löysin mm. Tupperwaren palapallon, isohunnin ehdottoman suosikkilelun vuosien takaa. Invaasio nautti kun sai putsata linnan lattiat ja hunnit ovat koko illan pohtineet suomen vankeinhoidon tilaa ja sellien asukkien elämää. Piirustuksiakin on syntynyt jo monta, ja yhdessä sovittiin huomenna pidettäväksi taidenäyttely oman perheen jäsenille.

Viikonlopulle pitää antaa arvosanaksi 10-. Miinusta tulee ainoastaan kännisille örveltäjille, ja suklaatehtailijoille jotka suoltavat liikaa herkullisia uutuusmakuja markkinoille testattavaksi. Matkanjärjestäjille kiitos ja kumarrus- seuraavaksi suuntana pohjanmaan lakeudet?!

Puistoilua ja taas kerran puistoilua. Sekä vähän lihaskuntoharjoittelua kotona.

Tätä kirjoittaessa karehtii aikamoinen virne naamalla, nimittäin onnistuin saamaan kuvat tänne blogiin ilman hukassa olevaa usb-piuhaa. Älkää kysykö miten, jotenkin vain sähköpostin ja verkkoalbumeiden kautta. Tai jotain. Tänään oli muutenkin tosi kiva päivä, nähtiin kavereita, ulkoiltiin ja nautittiin lämmöstä. Selvitinpä syyn Minin kiukkuisuuteenkin- neidillä pilkotti seitsemäs hammas! Mutta päivän tapahtumiin:

Kiitos vaan expertille, eli 2-vuotiaiden kaksosten äidille M:lle näin professionaalista avusta keinumisen suhteen. Muksut kikatteli innoissan.

Sitä ennen oltiin toki nautittu maittava aamupala hiekkiksella.

Ja leikitty kavereiden kanssa. Mini pitää varsin hyvin puoliaan poikasakissakin. Kiitos visiitistä N! Naapurin A kuuluu jo "kalustoon" kun nähdään miltei päivittäin.

Ennen uloslähtöä oli tehty hieman hauiksen vahvistamisliikettä kotosalla...

..sekä vahvistettu selkää ja jalkoka nousten ylös alas monta kertaa, kantaen erikokoisia painoja käsissä.

Eilen poikettiin serkkulikkoja moikkaamassa, ja jösses mikä pallo siellä oli!Kaksissa tuumin sitä pyöriteltiin kuin Pölösen elokuvassa konsanaan.

Ja arvatkaas kuka ei ole syönyt suklaata kohta viikkoon (tarkemmat voi laskea täältä montako päivää on mennyt). Syy on yksinkertainen, kotona ei ole suklaata jota syödä. Mutta älkäähän olko huolissanne, otan vahingon takaisin viikonloppuna. Allekirjoittaneella kun siintää tähtäimessa perinteikäs ja arvonsa tuntevien matkanjärjestäjien kotimaanmatkailu- matka. Terkkuja vaan järjestäjille että kapsäkit on pakattu ja pian ollaan kohteessa! Yksi yö poissa kotoa, pitkästä aikaa. Mutta hyshys-Invaasiolle ei kerrota vielä, ettei vaan tule mutkia matkaan.

Kohde tuhottu!

Ehtoota!Ehkä joku huomasi, että eilen ei bloggailtu. Invaasio nimittäin teki tajunnanräjäyttävän tempun, ja salakuljetti ulos maailmankaikkeudesta puhelimeni usb-piuhan, jolla näitä kuvia tänne koneelle siirtelen. Piuha toimi myös laturina, joten kun akkukin loppui, oli tämä mutsi melko kädetön. Rekonstruoidaanpa tapahtumat tässä:

Aamulenkillä. Ei mitään merkkejä illan tapahtumista vielä tässä vaiheessa.

Puistossa. Tämä näyttää näin jälkikäteen strategiapalaverilta, eikö teistäkin?Enpä silti vielä osannut aavistaa mitään.

Ensin puhdistetaan suu ja sitten syödään vasta.

Jokaäidin niksinurkka osa 1: jos lapsesi toistuvasti viskaa piponsa maahan, tee näin!

Iltapäivällä käytiin A:n kanssa ulkona syömässä. Maissinaksuja Hesen terassilla, njam.

Sotalaivalla leikkiminen oli varmasti näin jälkikäteen ajateltuna osa kavalaa suunnitelmaa. Mutta huomatkaa jokaäidin niksinurkka osa 2: rattaista tehdy barrikadi. Tätähän me ollaan kesämökillä jo testattu aiemminkin.

Yläkuvan henkilö liittyy täysin kuvassa näkyvään ruuan heittelyyn liittyvään tapahtumaan.

Tässäkin yläkuvan henkilö jäi verekseltään kiinni siivouskaapin ratsaamisesta. Hymy on sen verran herkässä tapahtuneesta ja nuhteista huolimatta, että se pahin on vielä edessä- olisi pitänyt tajuta!

Invaasio meni unille, ja me hunnien kanssa etsimään kadonnutta johtoa. Löydettiin sukka, muoviauto, purkkaa, pari lehteä, villakoiria, kirja, vaateliikkeen kanta-asiakaskortti ja pankkitunnukset. Löytämistä vailla nämäkin tavarat mutta missähän se johto luuraa?!

Ants in the pants

Eilisen kiukuttelu jatkui Minillä tänään, mutta vain sisätiloissa. Siksi ulkoilimmekin paljon. Kuumetta ei enää Invaasiolla ollut, onneksi tauti talttui päivässä kuten hunneilla. Jostain syystä kuitenkin kiukku ja tappelu tulivat jälkitauteina muille paitsi isohunnille ja Jönsselille.

Hiekka- tuo elämän eliksiiri. Ei ihme että poika painaa lähemmäs 12 kg.

Tämä kuva piti ottaa, koska siinä lienee päivän ainoa sopuisa hetki pikkuhunnien kesken.

Lapsestani tulee isona vampyyri, se teroittaa hampaita jo siihen malliin.

Niin se otsikon tapaus. Ihmettelinkin, miksi Mini jaksoi niin kauan rauhassa istua keinun alla. Muurahaisia oli huppua myöten.

Taittopatjan käyttöohje hukassa?

Lisäulkoilua iltapäivällä. Sitä samaa. Puistossa oleskelu alkaa allekirjoittaneelle riittää tällä 8 vuoden kokemuksella.

Päivä oli raastava. Mini ei nukkunut yöllä kunnolla, ei päivällä kunnolla, ei tykännyt olla sylissä eikä lattialla. Ulkona sentään pärjättiin ilman korvatulppia. Salmiakki tuntuu onneksi ajavan suklaan asian hermojen lepuuttajana iltapuhteella, joten hermonrippeet ovat vielä joillakin säikeillä kiinni. Jönssi oli toisaalta super-aurinkoinen koko päivän, joten se paikkasi onneksi kiukun keskiarvoa.

Huomenna on PAKKO olla hiljaisempi päivä, eihän tätä voi ikuisuuksia jatkua?!Tai no, hunnineiti huusi vuoden kaiken hereilläoloaikansa joten ehkä meidän perheen naiset vain ovat kiukkuisia, minä ainakin tunnustan olevani satunnaisesti. Mieheltä voi kysyä kumminpäin suhdeluku 30/70 menee :D